He saivat parhaan mahdollisen koulutuksen ja ensiluokkaisen aseistuksen. Mutta mikään ei voinut valmistaa heitä siihen tulikokeeseen, jonka he kohtasivat Vietnamin kuumissa viidakoissa. Amerikkalainen draama vuodelta 2002.

He saivat parhaan mahdollisen koulutuksen ja ensiluokkaisen aseistuksen. Mutta mikään ei voinut valmistaa heitä siihen tulikokeeseen, jonka he kohtasivat Vietnamin kuumissa viidakoissa. Amerikkalainen draama vuodelta 2002.

He saivat parhaan mahdollisen koulutuksen ja ensiluokkaisen aseistuksen. Mutta mikään ei voinut valmistaa heitä siihen tulikokeeseen, jonka he kohtasivat Vietnamin kuumissa viidakoissa. Amerikkalainen draama vuodelta 2002.

He saivat parhaan mahdollisen koulutuksen ja ensiluokkaisen aseistuksen. Mutta mikään ei voinut valmistaa heitä siihen tulikokeeseen, jonka he kohtasivat Vietnamin kuumissa viidakoissa. Amerikkalainen draama vuodelta 2002.

He saivat parhaan mahdollisen koulutuksen ja ensiluokkaisen aseistuksen. Mutta mikään ei voinut valmistaa heitä siihen tulikokeeseen, jonka he kohtasivat Vietnamin kuumissa viidakoissa. Amerikkalainen draama vuodelta 2002.

He saivat parhaan mahdollisen koulutuksen ja ensiluokkaisen aseistuksen. Mutta mikään ei voinut valmistaa heitä siihen tulikokeeseen, jonka he kohtasivat Vietnamin kuumissa viidakoissa. Amerikkalainen draama vuodelta 2002.

He saivat parhaan mahdollisen koulutuksen ja ensiluokkaisen aseistuksen. Mutta mikään ei voinut valmistaa heitä siihen tulikokeeseen, jonka he kohtasivat Vietnamin kuumissa viidakoissa. Amerikkalainen draama vuodelta 2002.

He saivat parhaan mahdollisen koulutuksen ja ensiluokkaisen aseistuksen. Mutta mikään ei voinut valmistaa heitä siihen tulikokeeseen, jonka he kohtasivat Vietnamin kuumissa viidakoissa. Amerikkalainen draama vuodelta 2002.

(We Were Soldiers/2002) "Kuljemme pian kuolemanvarjon laaksoon, jossa suojaatte vieressänne kulkevaa miestä, kuten hän suojaa teitä, ja on aivan sama, mikä hänen ihonvärinsä on tai millä nimellä hän kutsuu Jumalaa. Lähdemme taisteluun kovaa ja päättäväistä vihollista vastaan. En voi luvata, että toisin teidät kaikki elävänä takaisin kotiin. Mutta tämän minä vannon...kun lähdemme taisteluun, minä astun ensimmäisenä kentälle ja viimeisenä sieltä pois. Enkä minä jätä ketään jälkeen...en elävää enkä kuollutta. Palaamme kaikki yhdessä takaisin kotiin." Näillä sanoilla everstiluutnantti Hal Moore puhutteli sotilaitaan ja näiden perheitä päivää ennen kuin johti miehensä sotaan. Hänen edessään seisoi nuoria, sotaa vielä kokemattomia miehiä ja vanhempia, jo taistelussa arpeutuneita ja palkittuja sotilaita. Heidän joukossaan istui myös Mooren oma vaimo Julie, joka oli nähnyt miehensä tutkivan yökaudet historiankirjoja verisistä taisteluista ja suunnittelevan strategiaa, joka antaisi paremmat mahdollisuudet hänen miehilleen, seitsemännen rykmentin ensimmäiselle pataljoonalle...joka on sama yksikkö kuin kenraali George Armstrong Custerilla. Sunnuntaina marraskuun 14. päivänä 1965 kello 10.48 everstiluutnantti Hal Moore saapui nuorine joukkoineen laskeutumisalue X:lle la Drangin laaksossa, jota vietnamilaiset kutsuvat "Kuoleman laaksoksi". Everstiluutnantti Moore astui sanansa mittaisena miehenä ensimmäisenä taistelukentälle vain huomatakseen, että häntä ja hänen noin 400 miestään piiritti noin 2 000 pohjoisvietnamilaista sotilasta. Taistelusta tuli yksi Yhdysvaltain historian verisimmistä. Se oli ensimmäinen suuri yhteenotto Pohjois-Vietnamin ja Yhdysvaltain sotilaiden välillä.

(We Were Soldiers/2002) "Kuljemme pian kuolemanvarjon laaksoon, jossa suojaatte vieressänne kulkevaa miestä, kuten hän suojaa teitä, ja on aivan sama, mikä hänen ihonvärinsä on tai millä nimellä hän kutsuu Jumalaa. Lähdemme taisteluun kovaa ja päättäväistä vihollista vastaan. En voi luvata, että toisin teidät kaikki elävänä takaisin kotiin. Mutta tämän minä vannon...kun lähdemme taisteluun, minä astun ensimmäisenä kentälle ja viimeisenä sieltä pois. Enkä minä jätä ketään jälkeen...en elävää enkä kuollutta. Palaamme kaikki yhdessä takaisin kotiin." Näillä sanoilla everstiluutnantti Hal Moore puhutteli sotilaitaan ja näiden perheitä päivää ennen kuin johti miehensä sotaan. Hänen edessään seisoi nuoria, sotaa vielä kokemattomia miehiä ja vanhempia, jo taistelussa arpeutuneita ja palkittuja sotilaita. Heidän joukossaan istui myös Mooren oma vaimo Julie, joka oli nähnyt miehensä tutkivan yökaudet historiankirjoja verisistä taisteluista ja suunnittelevan strategiaa, joka antaisi paremmat mahdollisuudet hänen miehilleen, seitsemännen rykmentin ensimmäiselle pataljoonalle...joka on sama yksikkö kuin kenraali George Armstrong Custerilla. Sunnuntaina marraskuun 14. päivänä 1965 kello 10.48 everstiluutnantti Hal Moore saapui nuorine joukkoineen laskeutumisalue X:lle la Drangin laaksossa, jota vietnamilaiset kutsuvat "Kuoleman laaksoksi". Everstiluutnantti Moore astui sanansa mittaisena miehenä ensimmäisenä taistelukentälle vain huomatakseen, että häntä ja hänen noin 400 miestään piiritti noin 2 000 pohjoisvietnamilaista sotilasta. Taistelusta tuli yksi Yhdysvaltain historian verisimmistä. Se oli ensimmäinen suuri yhteenotto Pohjois-Vietnamin ja Yhdysvaltain sotilaiden välillä.

(We Were Soldiers/2002) "Kuljemme pian kuolemanvarjon laaksoon, jossa suojaatte vieressänne kulkevaa miestä, kuten hän suojaa teitä, ja on aivan sama, mikä hänen ihonvärinsä on tai millä nimellä hän kutsuu Jumalaa. Lähdemme taisteluun kovaa ja päättäväistä vihollista vastaan. En voi luvata, että toisin teidät kaikki elävänä takaisin kotiin. Mutta tämän minä vannon...kun lähdemme taisteluun, minä astun ensimmäisenä kentälle ja viimeisenä sieltä pois. Enkä minä jätä ketään jälkeen...en elävää enkä kuollutta. Palaamme kaikki yhdessä takaisin kotiin." Näillä sanoilla everstiluutnantti Hal Moore puhutteli sotilaitaan ja näiden perheitä päivää ennen kuin johti miehensä sotaan. Hänen edessään seisoi nuoria, sotaa vielä kokemattomia miehiä ja vanhempia, jo taistelussa arpeutuneita ja palkittuja sotilaita. Heidän joukossaan istui myös Mooren oma vaimo Julie, joka oli nähnyt miehensä tutkivan yökaudet historiankirjoja verisistä taisteluista ja suunnittelevan strategiaa, joka antaisi paremmat mahdollisuudet hänen miehilleen, seitsemännen rykmentin ensimmäiselle pataljoonalle...joka on sama yksikkö kuin kenraali George Armstrong Custerilla. Sunnuntaina marraskuun 14. päivänä 1965 kello 10.48 everstiluutnantti Hal Moore saapui nuorine joukkoineen laskeutumisalue X:lle la Drangin laaksossa, jota vietnamilaiset kutsuvat "Kuoleman laaksoksi". Everstiluutnantti Moore astui sanansa mittaisena miehenä ensimmäisenä taistelukentälle vain huomatakseen, että häntä ja hänen noin 400 miestään piiritti noin 2 000 pohjoisvietnamilaista sotilasta. Taistelusta tuli yksi Yhdysvaltain historian verisimmistä. Se oli ensimmäinen suuri yhteenotto Pohjois-Vietnamin ja Yhdysvaltain sotilaiden välillä.

(We Were Soldiers/2002) "Kuljemme pian kuolemanvarjon laaksoon, jossa suojaatte vieressänne kulkevaa miestä, kuten hän suojaa teitä, ja on aivan sama, mikä hänen ihonvärinsä on tai millä nimellä hän kutsuu Jumalaa. Lähdemme taisteluun kovaa ja päättäväistä vihollista vastaan. En voi luvata, että toisin teidät kaikki elävänä takaisin kotiin. Mutta tämän minä vannon...kun lähdemme taisteluun, minä astun ensimmäisenä kentälle ja viimeisenä sieltä pois. Enkä minä jätä ketään jälkeen...en elävää enkä kuollutta. Palaamme kaikki yhdessä takaisin kotiin." Näillä sanoilla everstiluutnantti Hal Moore puhutteli sotilaitaan ja näiden perheitä päivää ennen kuin johti miehensä sotaan. Hänen edessään seisoi nuoria, sotaa vielä kokemattomia miehiä ja vanhempia, jo taistelussa arpeutuneita ja palkittuja sotilaita. Heidän joukossaan istui myös Mooren oma vaimo Julie, joka oli nähnyt miehensä tutkivan yökaudet historiankirjoja verisistä taisteluista ja suunnittelevan strategiaa, joka antaisi paremmat mahdollisuudet hänen miehilleen, seitsemännen rykmentin ensimmäiselle pataljoonalle...joka on sama yksikkö kuin kenraali George Armstrong Custerilla. Sunnuntaina marraskuun 14. päivänä 1965 kello 10.48 everstiluutnantti Hal Moore saapui nuorine joukkoineen laskeutumisalue X:lle la Drangin laaksossa, jota vietnamilaiset kutsuvat "Kuoleman laaksoksi". Everstiluutnantti Moore astui sanansa mittaisena miehenä ensimmäisenä taistelukentälle vain huomatakseen, että häntä ja hänen noin 400 miestään piiritti noin 2 000 pohjoisvietnamilaista sotilasta. Taistelusta tuli yksi Yhdysvaltain historian verisimmistä. Se oli ensimmäinen suuri yhteenotto Pohjois-Vietnamin ja Yhdysvaltain sotilaiden välillä.

(We Were Soldiers/2002) "Kuljemme pian kuolemanvarjon laaksoon, jossa suojaatte vieressänne kulkevaa miestä, kuten hän suojaa teitä, ja on aivan sama, mikä hänen ihonvärinsä on tai millä nimellä hän kutsuu Jumalaa. Lähdemme taisteluun kovaa ja päättäväistä vihollista vastaan. En voi luvata, että toisin teidät kaikki elävänä takaisin kotiin. Mutta tämän minä vannon...kun lähdemme taisteluun, minä astun ensimmäisenä kentälle ja viimeisenä sieltä pois. Enkä minä jätä ketään jälkeen...en elävää enkä kuollutta. Palaamme kaikki yhdessä takaisin kotiin." Näillä sanoilla everstiluutnantti Hal Moore puhutteli sotilaitaan ja näiden perheitä päivää ennen kuin johti miehensä sotaan. Hänen edessään seisoi nuoria, sotaa vielä kokemattomia miehiä ja vanhempia, jo taistelussa arpeutuneita ja palkittuja sotilaita. Heidän joukossaan istui myös Mooren oma vaimo Julie, joka oli nähnyt miehensä tutkivan yökaudet historiankirjoja verisistä taisteluista ja suunnittelevan strategiaa, joka antaisi paremmat mahdollisuudet hänen miehilleen, seitsemännen rykmentin ensimmäiselle pataljoonalle...joka on sama yksikkö kuin kenraali George Armstrong Custerilla. Sunnuntaina marraskuun 14. päivänä 1965 kello 10.48 everstiluutnantti Hal Moore saapui nuorine joukkoineen laskeutumisalue X:lle la Drangin laaksossa, jota vietnamilaiset kutsuvat "Kuoleman laaksoksi". Everstiluutnantti Moore astui sanansa mittaisena miehenä ensimmäisenä taistelukentälle vain huomatakseen, että häntä ja hänen noin 400 miestään piiritti noin 2 000 pohjoisvietnamilaista sotilasta. Taistelusta tuli yksi Yhdysvaltain historian verisimmistä. Se oli ensimmäinen suuri yhteenotto Pohjois-Vietnamin ja Yhdysvaltain sotilaiden välillä.

(We Were Soldiers/2002) "Kuljemme pian kuolemanvarjon laaksoon, jossa suojaatte vieressänne kulkevaa miestä, kuten hän suojaa teitä, ja on aivan sama, mikä hänen ihonvärinsä on tai millä nimellä hän kutsuu Jumalaa. Lähdemme taisteluun kovaa ja päättäväistä vihollista vastaan. En voi luvata, että toisin teidät kaikki elävänä takaisin kotiin. Mutta tämän minä vannon...kun lähdemme taisteluun, minä astun ensimmäisenä kentälle ja viimeisenä sieltä pois. Enkä minä jätä ketään jälkeen...en elävää enkä kuollutta. Palaamme kaikki yhdessä takaisin kotiin." Näillä sanoilla everstiluutnantti Hal Moore puhutteli sotilaitaan ja näiden perheitä päivää ennen kuin johti miehensä sotaan. Hänen edessään seisoi nuoria, sotaa vielä kokemattomia miehiä ja vanhempia, jo taistelussa arpeutuneita ja palkittuja sotilaita. Heidän joukossaan istui myös Mooren oma vaimo Julie, joka oli nähnyt miehensä tutkivan yökaudet historiankirjoja verisistä taisteluista ja suunnittelevan strategiaa, joka antaisi paremmat mahdollisuudet hänen miehilleen, seitsemännen rykmentin ensimmäiselle pataljoonalle...joka on sama yksikkö kuin kenraali George Armstrong Custerilla. Sunnuntaina marraskuun 14. päivänä 1965 kello 10.48 everstiluutnantti Hal Moore saapui nuorine joukkoineen laskeutumisalue X:lle la Drangin laaksossa, jota vietnamilaiset kutsuvat "Kuoleman laaksoksi". Everstiluutnantti Moore astui sanansa mittaisena miehenä ensimmäisenä taistelukentälle vain huomatakseen, että häntä ja hänen noin 400 miestään piiritti noin 2 000 pohjoisvietnamilaista sotilasta. Taistelusta tuli yksi Yhdysvaltain historian verisimmistä. Se oli ensimmäinen suuri yhteenotto Pohjois-Vietnamin ja Yhdysvaltain sotilaiden välillä.

(We Were Soldiers/2002) "Kuljemme pian kuolemanvarjon laaksoon, jossa suojaatte vieressänne kulkevaa miestä, kuten hän suojaa teitä, ja on aivan sama, mikä hänen ihonvärinsä on tai millä nimellä hän kutsuu Jumalaa. Lähdemme taisteluun kovaa ja päättäväistä vihollista vastaan. En voi luvata, että toisin teidät kaikki elävänä takaisin kotiin. Mutta tämän minä vannon...kun lähdemme taisteluun, minä astun ensimmäisenä kentälle ja viimeisenä sieltä pois. Enkä minä jätä ketään jälkeen...en elävää enkä kuollutta. Palaamme kaikki yhdessä takaisin kotiin." Näillä sanoilla everstiluutnantti Hal Moore puhutteli sotilaitaan ja näiden perheitä päivää ennen kuin johti miehensä sotaan. Hänen edessään seisoi nuoria, sotaa vielä kokemattomia miehiä ja vanhempia, jo taistelussa arpeutuneita ja palkittuja sotilaita. Heidän joukossaan istui myös Mooren oma vaimo Julie, joka oli nähnyt miehensä tutkivan yökaudet historiankirjoja verisistä taisteluista ja suunnittelevan strategiaa, joka antaisi paremmat mahdollisuudet hänen miehilleen, seitsemännen rykmentin ensimmäiselle pataljoonalle...joka on sama yksikkö kuin kenraali George Armstrong Custerilla. Sunnuntaina marraskuun 14. päivänä 1965 kello 10.48 everstiluutnantti Hal Moore saapui nuorine joukkoineen laskeutumisalue X:lle la Drangin laaksossa, jota vietnamilaiset kutsuvat "Kuoleman laaksoksi". Everstiluutnantti Moore astui sanansa mittaisena miehenä ensimmäisenä taistelukentälle vain huomatakseen, että häntä ja hänen noin 400 miestään piiritti noin 2 000 pohjoisvietnamilaista sotilasta. Taistelusta tuli yksi Yhdysvaltain historian verisimmistä. Se oli ensimmäinen suuri yhteenotto Pohjois-Vietnamin ja Yhdysvaltain sotilaiden välillä.

(We Were Soldiers/2002) "Kuljemme pian kuolemanvarjon laaksoon, jossa suojaatte vieressänne kulkevaa miestä, kuten hän suojaa teitä, ja on aivan sama, mikä hänen ihonvärinsä on tai millä nimellä hän kutsuu Jumalaa. Lähdemme taisteluun kovaa ja päättäväistä vihollista vastaan. En voi luvata, että toisin teidät kaikki elävänä takaisin kotiin. Mutta tämän minä vannon...kun lähdemme taisteluun, minä astun ensimmäisenä kentälle ja viimeisenä sieltä pois. Enkä minä jätä ketään jälkeen...en elävää enkä kuollutta. Palaamme kaikki yhdessä takaisin kotiin." Näillä sanoilla everstiluutnantti Hal Moore puhutteli sotilaitaan ja näiden perheitä päivää ennen kuin johti miehensä sotaan. Hänen edessään seisoi nuoria, sotaa vielä kokemattomia miehiä ja vanhempia, jo taistelussa arpeutuneita ja palkittuja sotilaita. Heidän joukossaan istui myös Mooren oma vaimo Julie, joka oli nähnyt miehensä tutkivan yökaudet historiankirjoja verisistä taisteluista ja suunnittelevan strategiaa, joka antaisi paremmat mahdollisuudet hänen miehilleen, seitsemännen rykmentin ensimmäiselle pataljoonalle...joka on sama yksikkö kuin kenraali George Armstrong Custerilla. Sunnuntaina marraskuun 14. päivänä 1965 kello 10.48 everstiluutnantti Hal Moore saapui nuorine joukkoineen laskeutumisalue X:lle la Drangin laaksossa, jota vietnamilaiset kutsuvat "Kuoleman laaksoksi". Everstiluutnantti Moore astui sanansa mittaisena miehenä ensimmäisenä taistelukentälle vain huomatakseen, että häntä ja hänen noin 400 miestään piiritti noin 2 000 pohjoisvietnamilaista sotilasta. Taistelusta tuli yksi Yhdysvaltain historian verisimmistä. Se oli ensimmäinen suuri yhteenotto Pohjois-Vietnamin ja Yhdysvaltain sotilaiden välillä.

(We Were Soldiers/2002) "Kuljemme pian kuolemanvarjon laaksoon, jossa suojaatte vieressänne kulkevaa miestä, kuten hän suojaa teitä, ja on aivan sama, mikä hänen ihonvärinsä on tai millä nimellä hän kutsuu Jumalaa. Lähdemme taisteluun kovaa ja päättäväistä vihollista vastaan. En voi luvata, että toisin teidät kaikki elävänä takaisin kotiin. Mutta tämän minä vannon...kun lähdemme taisteluun, minä astun ensimmäisenä kentälle ja viimeisenä sieltä pois. Enkä minä jätä ketään jälkeen...en elävää enkä kuollutta. Palaamme kaikki yhdessä takaisin kotiin." Näillä sanoilla everstiluutnantti Hal Moore puhutteli sotilaitaan ja näiden perheitä päivää ennen kuin johti miehensä sotaan. Hänen edessään seisoi nuoria, sotaa vielä kokemattomia miehiä ja vanhempia, jo taistelussa arpeutuneita ja palkittuja sotilaita. Heidän joukossaan istui myös Mooren oma vaimo Julie, joka oli nähnyt miehensä tutkivan yökaudet historiankirjoja verisistä taisteluista ja suunnittelevan strategiaa, joka antaisi paremmat mahdollisuudet hänen miehilleen, seitsemännen rykmentin ensimmäiselle pataljoonalle...joka on sama yksikkö kuin kenraali George Armstrong Custerilla. Sunnuntaina marraskuun 14. päivänä 1965 kello 10.48 everstiluutnantti Hal Moore saapui nuorine joukkoineen laskeutumisalue X:lle la Drangin laaksossa, jota vietnamilaiset kutsuvat "Kuoleman laaksoksi". Everstiluutnantti Moore astui sanansa mittaisena miehenä ensimmäisenä taistelukentälle vain huomatakseen, että häntä ja hänen noin 400 miestään piiritti noin 2 000 pohjoisvietnamilaista sotilasta. Taistelusta tuli yksi Yhdysvaltain historian verisimmistä. Se oli ensimmäinen suuri yhteenotto Pohjois-Vietnamin ja Yhdysvaltain sotilaiden välillä.

(We Were Soldiers/2002) "Kuljemme pian kuolemanvarjon laaksoon, jossa suojaatte vieressänne kulkevaa miestä, kuten hän suojaa teitä, ja on aivan sama, mikä hänen ihonvärinsä on tai millä nimellä hän kutsuu Jumalaa. Lähdemme taisteluun kovaa ja päättäväistä vihollista vastaan. En voi luvata, että toisin teidät kaikki elävänä takaisin kotiin. Mutta tämän minä vannon...kun lähdemme taisteluun, minä astun ensimmäisenä kentälle ja viimeisenä sieltä pois. Enkä minä jätä ketään jälkeen...en elävää enkä kuollutta. Palaamme kaikki yhdessä takaisin kotiin." Näillä sanoilla everstiluutnantti Hal Moore puhutteli sotilaitaan ja näiden perheitä päivää ennen kuin johti miehensä sotaan. Hänen edessään seisoi nuoria, sotaa vielä kokemattomia miehiä ja vanhempia, jo taistelussa arpeutuneita ja palkittuja sotilaita. Heidän joukossaan istui myös Mooren oma vaimo Julie, joka oli nähnyt miehensä tutkivan yökaudet historiankirjoja verisistä taisteluista ja suunnittelevan strategiaa, joka antaisi paremmat mahdollisuudet hänen miehilleen, seitsemännen rykmentin ensimmäiselle pataljoonalle...joka on sama yksikkö kuin kenraali George Armstrong Custerilla. Sunnuntaina marraskuun 14. päivänä 1965 kello 10.48 everstiluutnantti Hal Moore saapui nuorine joukkoineen laskeutumisalue X:lle la Drangin laaksossa, jota vietnamilaiset kutsuvat "Kuoleman laaksoksi". Everstiluutnantti Moore astui sanansa mittaisena miehenä ensimmäisenä taistelukentälle vain huomatakseen, että häntä ja hänen noin 400 miestään piiritti noin 2 000 pohjoisvietnamilaista sotilasta. Taistelusta tuli yksi Yhdysvaltain historian verisimmistä. Se oli ensimmäinen suuri yhteenotto Pohjois-Vietnamin ja Yhdysvaltain sotilaiden välillä.

(We Were Soldiers/2002) "Kuljemme pian kuolemanvarjon laaksoon, jossa suojaatte vieressänne kulkevaa miestä, kuten hän suojaa teitä, ja on aivan sama, mikä hänen ihonvärinsä on tai millä nimellä hän kutsuu Jumalaa. Lähdemme taisteluun kovaa ja päättäväistä vihollista vastaan. En voi luvata, että toisin teidät kaikki elävänä takaisin kotiin. Mutta tämän minä vannon...kun lähdemme taisteluun, minä astun ensimmäisenä kentälle ja viimeisenä sieltä pois. Enkä minä jätä ketään jälkeen...en elävää enkä kuollutta. Palaamme kaikki yhdessä takaisin kotiin." Näillä sanoilla everstiluutnantti Hal Moore puhutteli sotilaitaan ja näiden perheitä päivää ennen kuin johti miehensä sotaan. Hänen edessään seisoi nuoria, sotaa vielä kokemattomia miehiä ja vanhempia, jo taistelussa arpeutuneita ja palkittuja sotilaita. Heidän joukossaan istui myös Mooren oma vaimo Julie, joka oli nähnyt miehensä tutkivan yökaudet historiankirjoja verisistä taisteluista ja suunnittelevan strategiaa, joka antaisi paremmat mahdollisuudet hänen miehilleen, seitsemännen rykmentin ensimmäiselle pataljoonalle...joka on sama yksikkö kuin kenraali George Armstrong Custerilla. Sunnuntaina marraskuun 14. päivänä 1965 kello 10.48 everstiluutnantti Hal Moore saapui nuorine joukkoineen laskeutumisalue X:lle la Drangin laaksossa, jota vietnamilaiset kutsuvat "Kuoleman laaksoksi". Everstiluutnantti Moore astui sanansa mittaisena miehenä ensimmäisenä taistelukentälle vain huomatakseen, että häntä ja hänen noin 400 miestään piiritti noin 2 000 pohjoisvietnamilaista sotilasta. Taistelusta tuli yksi Yhdysvaltain historian verisimmistä. Se oli ensimmäinen suuri yhteenotto Pohjois-Vietnamin ja Yhdysvaltain sotilaiden välillä.

(We Were Soldiers/2002) "Kuljemme pian kuolemanvarjon laaksoon, jossa suojaatte vieressänne kulkevaa miestä, kuten hän suojaa teitä, ja on aivan sama, mikä hänen ihonvärinsä on tai millä nimellä hän kutsuu Jumalaa. Lähdemme taisteluun kovaa ja päättäväistä vihollista vastaan. En voi luvata, että toisin teidät kaikki elävänä takaisin kotiin. Mutta tämän minä vannon...kun lähdemme taisteluun, minä astun ensimmäisenä kentälle ja viimeisenä sieltä pois. Enkä minä jätä ketään jälkeen...en elävää enkä kuollutta. Palaamme kaikki yhdessä takaisin kotiin." Näillä sanoilla everstiluutnantti Hal Moore puhutteli sotilaitaan ja näiden perheitä päivää ennen kuin johti miehensä sotaan. Hänen edessään seisoi nuoria, sotaa vielä kokemattomia miehiä ja vanhempia, jo taistelussa arpeutuneita ja palkittuja sotilaita. Heidän joukossaan istui myös Mooren oma vaimo Julie, joka oli nähnyt miehensä tutkivan yökaudet historiankirjoja verisistä taisteluista ja suunnittelevan strategiaa, joka antaisi paremmat mahdollisuudet hänen miehilleen, seitsemännen rykmentin ensimmäiselle pataljoonalle...joka on sama yksikkö kuin kenraali George Armstrong Custerilla. Sunnuntaina marraskuun 14. päivänä 1965 kello 10.48 everstiluutnantti Hal Moore saapui nuorine joukkoineen laskeutumisalue X:lle la Drangin laaksossa, jota vietnamilaiset kutsuvat "Kuoleman laaksoksi". Everstiluutnantti Moore astui sanansa mittaisena miehenä ensimmäisenä taistelukentälle vain huomatakseen, että häntä ja hänen noin 400 miestään piiritti noin 2 000 pohjoisvietnamilaista sotilasta. Taistelusta tuli yksi Yhdysvaltain historian verisimmistä. Se oli ensimmäinen suuri yhteenotto Pohjois-Vietnamin ja Yhdysvaltain sotilaiden välillä.

(16) Tositapahtumiin perustuvassa elokuvassa nuoret amerikkalaiset sotilaat lähtevät rehdin ja suoraselkäisen eversti Hal Mooren (Mel Gibson) johdolla Vietnamin sotaan. (We Were Soldiers, toiminta, USA, Saksa, 2002, ohjaus: Randall Wallace, pääosissa: Sam Elliott, Mel Gibson, Greg Kinnear, Madeleine Stowe, 132 min)

Tositapahtumiin perustuva elokuva, jossa nuoret amerikkalaiset sotilaat lähtevät rehdin ja suoraselkäisen eversti Hal Mooren johdolla Vietnamin sotaan. Pääosassa Mel Gibson. (We Were Soldiers, toiminta, USA, 2002, ohjaus: Randall Wallace, pääosissa: Sam Elliott, Mel Gibson, Greg Kinnear, Madeleine Stowe, 127 min)