(We Shall Remain: After the Mayflower/2009) Wampanoag-heimon jäsenet olivat ensimmäiset siirtolaisten kohtaamat intiaanit, ja he kuuluivat osana ensimmäiseen kiitospäivän juhlaan. Ystävälliset suhteet kuitenkin huononivat ja purkautuivat väkivaltaisuuksiin 50 vuoden kuluttua. Maaliskuussa 1621 Wampanoag-heimon johtaja Osamequin istui neuvottelemaan rähjäisen englantilaissiirtolaisten kanssa. Nälkäiset, likaiset ja sairaat valkoihoiset ulkomaalaiset kamppailivat eloonjäämisestään. He tarvitsivat epätoivoisesti paikallisten apua. Osamequinilla oli omiakin ongelmia. Hänen kansansa oli viime aikoina kärsinyt käsittämättömästä sairastelusta, joka oli tehnyt siitä haavoittuvaisen läntistä kilpailijaa, narrangansett-heimoa vastaan. Wampanoagin johtaja laski, että taktinen liitto ulkomaalaisten kanssa olisi keino suojata omaa kansaa ja pitää oman maansa viholliset loitolla. Hän suostui antamaan englantilaisille heidän tarvitsemansa avun. Puoli vuosisataa myöhemmin raaka sota leimahti englantilaisten siirtolaisten ja Uuden Englannin intiaanien liittoutuman välille, eikä Osamequinin diplomaattinen uhkapeli näyttänyt enää yhtä järkevältä. Viisi vuosikymmentä englantilaisten maahantulon jälkeen huono kohtelu, tappavat epidemiat ja laajalle levinneet ympäristötuhot olivat ajaneet intiaanit ja heidän elämäntapansa tuhon partaalle. Osamequinin pojan, Metacomin, johtamana Wampanoagit ja heidän maanmiehensä hyökkäsivät yhdessä englantilaisia vastaan ja miltei työnsivät heidät mereen.

(We Shall Remain: After the Mayflower/2009) Wampanoag-heimon jäsenet olivat ensimmäiset siirtolaisten kohtaamat intiaanit, ja he kuuluivat osana ensimmäiseen kiitospäivän juhlaan. Ystävälliset suhteet kuitenkin huononivat ja purkautuivat väkivaltaisuuksiin 50 vuoden kuluttua. Maaliskuussa 1621 Wampanoag-heimon johtaja Osamequin istui neuvottelemaan rähjäisen englantilaissiirtolaisten kanssa. Nälkäiset, likaiset ja sairaat valkoihoiset ulkomaalaiset kamppailivat eloonjäämisestään. He tarvitsivat epätoivoisesti paikallisten apua. Osamequinilla oli omiakin ongelmia. Hänen kansansa oli viime aikoina kärsinyt käsittämättömästä sairastelusta, joka oli tehnyt siitä haavoittuvaisen läntistä kilpailijaa, narrangansett-heimoa vastaan. Wampanoagin johtaja laski, että taktinen liitto ulkomaalaisten kanssa olisi keino suojata omaa kansaa ja pitää oman maansa viholliset loitolla. Hän suostui antamaan englantilaisille heidän tarvitsemansa avun. Puoli vuosisataa myöhemmin raaka sota leimahti englantilaisten siirtolaisten ja Uuden Englannin intiaanien liittoutuman välille, eikä Osamequinin diplomaattinen uhkapeli näyttänyt enää yhtä järkevältä. Viisi vuosikymmentä englantilaisten maahantulon jälkeen huono kohtelu, tappavat epidemiat ja laajalle levinneet ympäristötuhot olivat ajaneet intiaanit ja heidän elämäntapansa tuhon partaalle. Osamequinin pojan, Metacomin, johtamana Wampanoagit ja heidän maanmiehensä hyökkäsivät yhdessä englantilaisia vastaan ja miltei työnsivät heidät mereen.