Karhun valtakuntaan saapuu lumipyry. Metsän eläimet ovat huolissaan, sillä karhun pitäisi nyt kiireesti mennä nukkumaan. Juuri ennen kuin pesäkolo vihdoin löytyy, rakas ystävä tulee toivottamaan karhulle makoisat unet!

Metsä on yhtäkkiä lähes hiljainen. Karhu tarvitsee nyt paljon ruokaa talviunien varalle. Onneksi tässä valtakunnassa vierailee joskus ystävällisiä ihmisiä, jotka tuovat ruokaa karhulle.

Luonto muuttuu yhtäkkiä ihan keltaiseksi. Karhu aistii syksyn saapuneen ja pysähtyy katsomaan ihmeellisiä värejä. Karhu on väsynyt. Merikotka ja korppi tietävät, että karhun on syytä alkaa etsiä koloa talviunia varten.

Metsästä on löytynyt herkkupaloja, jotka ahma haluaisi piilottaa. Se muistaa, kuinka karhu talvella jätti sille osansa herkullisesta raadonpalasesta. Entäpä, jos ahmakin jättäisi tällä kertaa karhulle herkkuyllätyksen?

Merikotka laskeutuu vanhaa kelometsään seuraamaan karhun elämää. Se kuulee puiden narinaa. Metsän kuningas on päättänyt jättää tuoksujaan vanhoihin keloihin. Ehkä se jättää kirjeen toiselle karhulle?

Karhun turkki on alkanut kutisemaan. Vaikka sitä kuinka hankaisi puuta vasten, ei kutina tahdo loppua! Lopulta karhu muistaa metsälammen, ja sen, että se on taitava uimaan ja samalla tulee kuin itsestään, peseydyttyä.

Ahma on ovela. Se piilottaa herkkupalojaan erilaisiin kätköihin, että karhut ja lokit eivät niitä löytäisi. Karhu syö lihan lisäksi muutakin, erityisesti marjoja. Eikä se koe nolona muurahaisten tai toukkien syöntiäkään.

Karhunpennut oppivat huomaamaan, että karhun valtakunnassa asustaa myös hyvin pieniä otuksia. Pienestä koostaan huolimatta rantahämähäkki, musta perhonen tai pörisevä kimalainen aiheuttavat karhuissa pelon tunteita.

Karhunpennuilla on paljon opittavaa. Emokarhu vie pennut tutustumaan järven rannan elämään, mutta vesi tuntuu poikasten mielestä liian kylmältä. Kiipeily on niin hauskaa, että ympäristön vaarat tahtovat unohtua.

Linnut ovat löytäneet suolammen rantaheinikosta lihaisia luunpaloja. Karhukin haluaisi osansa, mutta linnut onnistuvat pitämään herkut piilossa. Vastarannalla vakoillut ahma taitaa olla linnuille liian ovela juksattava.

Osaako otso uida? Lämmin kesäpäivä on läkähdyttävä karhun valtakunnan metsässä. Karhun haluttaisi mennä uimaan, mutta varikset ja harakat nauravat karhun aikeille. Voiko iso, raskas mesikämmen todella uida?

Suolammen sumu tuntuu aavemaiselta. Karhu kuuntelee sieltä kuuluvia kaameita ääniä - voiko kyse olla linnuista? Selviää, että kaakkurit siellä mekastavat! Onneksi kuikka saapuu esittelemään suloista poikastaan.

Otso on saapunut kesäiselle suolle ihmettelemään tuoksuja lämpimässä päivässä. Sen tassut litisevät suossa, ja liikkuminen on hidasta. Metsän kuningas katselee ihaillen merikotkaa, mutta karhut eivät osaa lentää.

Metsän ihmeitä. Merikotka ja korppi tuovat metsän väelle ilouutisia! Karhu on tuonut vihdoin suloiset pennut näytille. Pennut ovat ihmeissään kun ne ensimmäistä kertaa näkevät rupisammakon ja ystävällisen ahman.

Karhun salaisuus. Talvi on kestänyt jo liian pitkään ja karhukin haluaisi jo kesän saapuvan. Merikotka osaa loitsuja. Osaisiko se loihtia keväästä suoraan kesän? Lämpö saapuu, ja karhu syö paljon.

Mistä löytyisi purtavaa pakkasella. Kevät on tuonut karhun valtakuntaan uusia asukkaita. Metsäpurolle saapuneet joutsenet kuulevat lumikinosten takaa karhun vatsan kurinaa. Karhu on nälkäinen.

Jälkiä lumessa. Keväthangilla on paljon eläinten jälkiä. Ahma ihmettelee; kenelle kuuluvat isot ja upottavat jäljet. Ilmojen valtias merikotka tietää kertoa: karhu on vihdoin herännyt talviuniltaan!

Talven torkkuja. Karhu nukkuu talviunta. Uni ei vain tahtonut tulla syystalvella eikä sopivaa talvipesää tahtonut löytyä. Metsän eläimet auttoivat Otsoa, ja lopulta metsän kuningas nukahti, ja nukkui läpi talven.