Britanniassa on syntynyt viimeisen parinkymmenen vuoden aikana jo toista tuhatta lasta sijaissynnyttäjille, ja yhä useampi näistä naisista ryhtyy leikkiin kerran toisensa jälkeen. Kolmen lapsen yksinhuoltajaäiti Amanda on sijaissynnyttäjänä ensikertalainen, mutta suunnittelee jo seuraavia raskauksia. Viisi sijaissynnytystä kokenut Tammy Lynn odottaa kaksosia viisikymppiselle pariskunnalle, joka on matkustanut 5 000 kilometrin päähän synnytystä seuraamaan. Perheetön Jill on synnyttänyt muille naisille seitsemän lasta 18 vuoden aikana, mutta nyt ikä alkaa tehdä tehtävänsä, ja Jillin on haikein mielin aika alkaa elää omaa elämäänsä. Carole pitää kahdentoista lapsen jälkeen hallussaan sijaissynnytysten maailmanennätystä, eikä hän aio lopettaa vieläkään. Mikä saa nämä naiset kokemaan raskauden riemut ja rasitukset yhä uudelleen? Onko kyse rahasta, uhrautumisesta vai jostain paljon mutkikkaammasta? Ja miltä tuntuu luopua lapsesta, jota on kantanut kohdussaan yhdeksän kuukauden ajan? Vuonna 2008 valmistunut brittiläinen dokumentti sijaissynnyttäjistä.