(The Many Lovers of Jane Austen/2012) Aina ei ole suinkaan ollut yleisesti tunnustettua, että Austen oli kirjallinen "tuotemerkki", joka kilpaili Shakespearen ja Dickensin kanssa. Austen kuoli vuonna 1817, ja hänen maineensa oli sadan vuoden ajan suurimmaksi osaksi vain vaimeaa kajastusta. 2000-luvulle siirryttäessä "janeismi" alkoi kuitenkin kukoistaa, välillä lähes moonilaisella kiihkeydellä. Ylpeys ja ennakkoluulo oli eräs television kaikkien aikojen menestyneimmistä sarjoista, viimeisten kymmenen vuoden aikana on tehty 12 Austenin kirjoihin sovitettua tai niiden innoittamaa elokuvaa, ja hänen romaaninsa ovat tutkimuksissa jatkuvasti kaikkein rakastetuimpia kirjoja. Suosiotaan kasvattavat huimasti Britannian Austen-seura, joka julkaisee kuukausittaisia lukulistoja ja järjestää joka vuosi pukutanssiaiset, sekä sen tytärseurat kaikkialla maailmassa. Lisäksi Austen on kirjailija, josta on kirjoitettu Internetissä kaikkein runsaimmin. Melkoinen käänne romaanikirjailijalle, jota ei pidetty edes perheensä parhaana kirjailijana.
Professori Amanda Vickery tekee matkan Austen-kulttiin ja pysähtyy tutkimaan tärkeimpiä etappeja, jotka selittävät Austenin kuolemanjälkeistä mainetta. Kehityskaaren kuvaus alkaa "vanhapiikakirjailijasta", jonka kirjojen painokset myydään loppuun vuosien kuluessa hänen kuolemastaan. Sen jälkeen käsitellään valikoitunutta "rakkaan Jane-tädin" kulttia, joka alkoi harhaanjohtavasta 1870-luvun elämänkerrasta, ja tutkitaan elitististen kriitikkojen synnyttämää herttaista kuvaa, joka sai alkunsa 1900-luvun alussa tehdyistä Austenin romaanien tutkimuksista. Sen jälkeen kuvataan kirjailijaa, jota akateemiset janeistit suojelivat raivokkaasti ensimmäisen maailmansodan jälkeen.